Perjantai-iltapäivänä, juuri ennen äitienpäivää, saimme sovitusti vieraita Kuusikodilta. Taksista purkautui jännittyneitä vanhuksia, iloista henkilökuntaa, termoskannuja, kuppeja, simaa ja keksejä. Ensin tervehdittiin hevoset, syötettiin kuivaa leipää, paijattiin, ”neniteltiin”, harjattiinkin..

Tammat nauttivat kuivattua leipää, syöttäviä käsiä riitti.

Saimme kuulla paljon tarinoita ja muistoja työhevosista, raveista, maataloustöistä ja menneistä ajoista. Kuultuaan ammattini vaihdettiin ajatuksia myös oppilaista, opettajista ja kurinpidosta. Mieleeni jäi erään miehen poikasena aikanaan saama viesti opettajalta kotiin kiroilun seurauksena: viestissä oli ilmoitettu suurin kirjaimin ”tuhma”. Keskustelukumppanini totesivat, että parhaat opettajat olivat ne, joilla oli huumorintajua ja jotka saivat oppilaat kiinnostumaan asioista. Mikään tällä saralla ei siis ole muuttunut.

Tämä sopimamme ”kahvitunti” kului nopeasti ja varmasti saamme kesäkuussa jälleen vieraita viettämään aikaa kanssamme ja vaihtamaan ajatuksia puolin ja toisin.

Erinomaisen hienon iltapäivän vietimme. Tätä olisi ehdottomasti jatkettava.

Sen, mitä nuoruus väittää kristalliksi, vanhuus huomaa olevan kastetta.
- Robert Browning -